Hyvää huomenta ja Joulua kaikille. Nyt se on - se Joulu. Suurinosa kansasta makaa ähkymahoineen vielä peitonmutkassa. Eilen illalla on syöty urakalla kinkkua ja muuta jouluruokaa ja makeaa siihen päälle. Näinhän se käy suurimmalla osalla. Pimeä syksy saa keskelleen iloa ja valoa. Joulukuusi on tuotu tupaan, sen koristeet kimaltavat kynttilöiden loisteessa. Nykyään ne ovatkin sähkökynttilät. Minun lapsuudessani ne olivat oikeita kynttilöitä, joita naplattiin kuuseen sellaisten hopeisten kynttilänpidikkeiden avulla. Steariini tuoksui ja joku kynttilä saattoi vähän keikahtaakin ja siitä sitten talia tiputteli ensin kuusenoksille ja sitten kammarin lattialle. Ihme oli, että tulipaloja niinkin vähän sattui. Nykyään varmaan laki jo kieltäisi moisen toimen, kuivuvassa kuusessa elävä tuli. Mutta sitä vahdittiin aika tarkkaan. Ei jätetty palamaan,kynttilät sytytettiin vain ja ainoastaan silloin kun aikuisilla oli aikaa olla paikalla.
Joulua valmisteltiin silloinkin. Leivottiin,koristeita askarreltiin. Yksi asia oli olennaisesti erilainen. Kaupoissa ei juostu. No ei juostu, kun kauppoihin oli pitkä matka, eikä rahaakaan ollut sinne tuhlailla. Parhaita muistoja ovat jouluterveiset navetalle. Mummoni jakoi jokaiselle eläinasukkaalle erikseen ja henkilökohtaisesti leipäpalaset rapsutusten kera, puhtaat oljet vaihdettiin vasikoille, kerppuja vietiin naplattavaksi. Kun mummostani aika jätti ja samoin vanhasta kivinavetasta sama perinne jatkui uudessa tiilinavetassa isäni toimesta, nyt alle vaihdettiin puhtaat purut, lehmät pestiin ja harjattiin jouluksi,leivät jaettiin ja vuodesta kiitettiin. Itse tätä perinnettä sitten jatkoin ja jatkan edelleen vaikka lehmiä ei olekaan. Muistan eläinystäviäni ja kiitän kuluneesta vuodesta.
Ihmisystäviäkin meidän pitää muistaa ja kiittää. Ei sen tarvitse olla mikään lahja,konkereettinen tavara, jolla muistetaan. Siihen riittää ystävälliset sanat sydämestä, halaus ja läsnäolo. Sitä läsnäoloa läheisten kanssa tänä päivänä pitää peräänkuuluttaa. Osalle se on onneksi luontainen lahja. Osa siitä on hakusessa. On muka niin kiire, on niin paljon kaikkea muuta. Netti vie aikansa, puhelinta raplataan koko ajan. Miksi, jos sinulla on ympärilläsi ne ihmiset, ne läheiset, joiden kanssa voit oikeasti olla läsnä. Ihan todellisesti et virtuaalisesti. Eivät nämä läheiset ihmisetkään ole päivänselvä asia ikuisesti. Jonain päivänä he ovat poissa. Ulottumattomissa, minne ei puhelin yhdistä eikä netin kantavuus riitä. Ja eletään sitä elämää nyt ja tässä. Elämä on ihmisen parasta aikaa,taisi Nykäsen Mattikin joskus kommentoida. Näin se on.
Nautitaan nyt juhlapyhistä. Vaikka ulkoa ikkunasta kuuluu uhkaava veden tiputtelu. Eilinen talven ihmemaa taitaa kärsiä nyt vähän kosteudesta. Mutta väliäkö sillä. Sää ei estä ihmistä elämästä. Sää on asennekysymys, elämä on asennekysymys. Voimia niille, jotka niitä tarvitsevat, iloa niille jotka sitä kaipaavat. Mukavaa joulunjatkoa kaikille!
